Peruskoulu pärjää ilman valtiota

Nykyinen julkinen koulutusjärjestelmä on rakennettu ajatukselle, että valtio tietää, mitä, miten ja milloin lapsia tulisi opettaa. Tämä ajatus on paitsi historiallisesti nuori, myös vapauden näkökulmasta ongelmallinen.

Vastuu lapsen kasvatuksesta ja koulutuksesta kuuluu vanhemmille. Tästä pitäisi poiketa vain niissä tilanteissa, joissa lapsen kehitykselle syntyy selkeästi haittaa.

Valtion tehtäväksi jää rahoittaa koulutusta verotulojen kautta, jotta kaikilla perheillä on todellinen mahdollisuus valita sopiva opettaja lapselleen. Mutta miten ja mitä opetetaan, ei ole valtion asia määritellä.

Opettajille autonomia

Opettajista on tullut järjestelmän suorittajia sen sijaan, että he olisivat kasvattajia, ajattelijoita ja asiantuntijoita. Tämä on suuri menetys yhteiskunnalle. Opettajille tulisi palauttaa autonomia, vastuu ja vapaus kehittää omaa opetustaan – ilman valtion sanelemaa opetussuunnitelmaa.

Koulutettujen opettajien tulee saada itse päättää, miten he opettavat, millä välineillä, millä aikataululla ja millä sisällöillä. Olemme kaukana vapaasta yhteiskunnasta, ellei edes yhteisöjen suuresti arvostamilla opettajilla ole vapautta päättää opettamisesta.

Viranomaisten tehtäväksi jää puuttua opettajan toimintaan vain silloin, kun se on lapsen kehitykselle selkeästi haitallista.

Koulu syntyy opettajista, ei hallinnosta

Opettajat voivat toimia itsenäisesti tai muodostaa yhteisöjä, joita kutsutaan kouluiksi. Niiden perusluonne olisi erilainen kuin nykyisessä järjestelmässä. Koulu olisi opettajien yhteenliittymä, ei valtion hallinnoima instituutio. Vastuu olisi opettajilla – ei viranomaisilla.

Vanhempien vastuu on valita lapselleen opettaja tai koulu, jonka opetusmenetelmät tuntuvat sopivilta. Ellei sopivaa opettajaa tai koulua ole tarjolla, uuden voisi aina perustaa.

Monimuotoisuus on koulutuksen vahvuus

Monimuotoisuus on arvo, jota pidetään tärkeänä lähes kaikilla yhteiskunnan alueilla – työelämässä, kulttuurissa ja politiikassa. Silti koulutuksessa se nähdään usein ongelmana. Sen sijaan että eri opetustavat ja maailmankatsomukset saisivat kukoistaa rinnakkain, pyritään yhä enemmän yhdenmukaiseen opetukseen ja keskitettyihin sisältöihin.

Vapaus valita tuo koulutukseen monipuolisuutta ja rikastuttaa ajattelua. Myös yhteiskunta hyötyy eniten ihmisistä, joilla on erilaisia vahvuuksia, erilaisia näkökulmia ja eri tavoin muodostettu ymmärrys maailmasta.

Keskitetty valta kaventaa vapautta

Kun koulutusvalta keskitetään valtiolle, myös ajattelun rajat määritellään ylhäältä. Viranomainen voi päättää, mikä on "oikea" tapa ajatella, oppia ja kasvaa. Tällainen järjestelmä on altis poliittisille suuntauksille ja ideologisille painotuksille, jotka voivat muuttua nopeasti ja mielivaltaisesti.

Hajautettu koulutusjärjestelmä sen sijaan perustuu luottamukseen: opettajien ammattitaitoon ja perheiden arviointikykyyn. Vapaus valita ei ole uhka yhteiskunnalle – se on sen selkäranka.