Turvallisuus tuhoaa mielenterveyden

Keskustelu mielenterveydestä keskittyy usein palveluihin, resursseihin ja terapian saatavuuteen. Harvemmin kysytään peruskysymystä: miksi mielenterveys horjuu ylipäänsä? Yksi iso syy saattaa olla ihmisen kokemuksen kaventuminen siitä, että hän voi päättää omasta elämästään.

Autonomia on perusta

Psykologisen tutkimuksen peruslöydös on, että autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus muodostavat hyvinvoinnin kolme kulmakiveä. Jos autonomia puuttuu, kaksi muuta menettävät merkityksensä. Kukaan ei koe itseään kyvykkääksi, jos ei saa käyttää kykyjään omien päätöstensä pohjalta. Yhteenkuuluvuuskin muuttuu riippuvuudeksi, jos omaa elämää ei voi suunnata vapaasti.

Tästä syystä mielenterveys ei kestä yhteiskuntaa, jossa yksilön elämää ohjataan liikaa ylhäältä.

Vapaus suojaa stressiltä

Kontrollin tunne on tehokkain suoja stressiä vastaan. Työelämän tutkimus osoittaa, että työntekijät uupuvat eniten silloin, kun vaatimukset ovat suuria mutta päätösvalta vähäinen. Sama mekanismi pätee koko elämään: mitä vähemmän yksilö voi päättää, sitä varmemmin hän ajautuu avuttomuuden ja masennuksen kierteeseen.

Kun julkinen valta ottaa päätökset itselleen, se samalla sysää seuraukset yksilölle – ilman sitä hallinnan tunnetta, joka tekisi taakan siedettäväksi.

Sääntely kuluttaa mielen

Säännöt ja määräykset nähdään usein neutraaleina, jopa turvallisuutta lisäävinä. Todellisuudessa ne ovat myös mielenterveyden riskitekijöitä. Jokainen ulkoa määrätty asia on pala pois yksilön autonomiasta. Kun nämä palaset kertyvät, lopputulos on yhteiskunta, jossa kansalaisen rooli on lähinnä sopeutua.

Tämä sopeutuminen ei ole neutraalia. Se maksaa motivaation, itseluottamuksen ja lopulta mielenterveyden.

Ihmisellä tulee olla vapaus epäonnistua

Jos halutaan vahvistaa mielenterveyttä, ratkaisu ei ole yhä enemmän palveluja ja projekteja. Ratkaisu on lisätä vapautta. Valtion ei tule määrätä ylhäältä päin, vaan ihmisen tulee tehdä itse elämäänsä koskevat päätökset. Se onko päätös jälkeenpäin katsottuna hyvä vai huono ei ole oleellista.

Mielenterveyden vahvistaminen on lopulta poliittinen kysymys. Ei siitä, kuinka paljon resursseja hoitoon laitetaan, vaan siitä, kuinka paljon ihmiseltä viedään vapautta.